Jalostus
Jalostustoimikunta
Jäsenet: Tapio Eerola (pj), Kaija Eerola, Päivi Felixson, Päivi Autio, Kathrina Helander
Jalostusvastaavan yhteystiedot
Täältä löydät kasvatukseen ja jalostukseen liittyvät lomakkeet.
Yhteenvetoa jalostuksesta
Hovawart on alun perin saksalainen omistajansa alueen; pihan ja kodin vahtikoirarotu, jonka monipuolisuus on tehnyt siitä myös erinomaisen seura- ja palveluskoiran.
Rodun juuret ovat keskiajalla asti, mutta rotu on nuori, varsinainen jalostustyö alkoi Saksassa 1920-luvulla. Suomeen tulivat ensimmäiset hovawartit 1960-luvulla, jolloin alkoi myös kasvatus täällä. Viimeisten 20 vuoden aikana rodun suosio Suomessa on vakiintunut, joka vuosi rekisteröidään 200–300 pentua. Rotu on yleistynyt Keski-Euroopassa, Saksan ja Suomen ohella merkittävimpiä harrastus- ja kasvatusmaita ovat Tshekki, Puola, Ranska, Ruotsi ja Sveitsi.
Rodun virallisena rotujärjestönä Kennelliiton alaisuudessa toimii vuonna 1980 perustettu Suomen Hovawart ry, joka sai rotujärjestöoikeudet 1.1.1995. Monipuolisesti toimivan yhdistyksen jäsenmäärä on noin 600. Rotujärjestö mm. julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Hovawartti-lehteä, jokavuotista vuosikirjaa ja määrävuosin kantakirjaa. Rotujärjestöllä on aluetoimintaa eri puolilla maata. Suomen Hovawart ry:n Päänäyttely on joka vuosi yksi Suomen suurimmista erikoisnäyttelyistä sekä maailman suurin hovawartnäyttely.
Rotujärjestöllä on jalostustoimikunta sekä pentuvälitys, joka välittää pentuja jalostustoimikunnan suosittamista yhdistelmistä. Vuosittain pentueista yli 90 prosenttia kulkee rotujärjestön jalostustoimikunnan ja pentuvälityksen kautta. Rodun piirissä tehdään tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, Suomen edustajat ovat aktiivisia vuosittain järjestettävässä Kansainvälisen hovawartliiton IHF:n kokouksessa. Terveys- ja sairaustietojen vaihto eri maiden jalostusvastaavien kesken on tiivistä ja reaaliaikaista.
Rotujärjestön keräämien tietojen mukaan populaation kokonaistilanne on kohtalainen, ja kehittymässä parempaan suuntaan. Suomessa käytetään esimerkillisen tasaisesti eri jalostusuroksia, jalostukseen käytettävien urosten määrä on jokseenkin sama kuin narttujen, mihin tuskin mikään muu yhtä yleinen rotu yltää.
Hovawartin rotutyypillinen luonne täyttää nykyajan asettamat vaatimukset vahti-, koti- ja palveluskoiralle. Suurin osa koiranomistajista on tyytyväisiä koiriensa luonteisiin. Rotujärjestö pitää erityisen tärkeänä vahti- ja palveluskoiraominaisuuksien säilyttämistä ja kehittämistä kuitenkaan vaarantamatta rodun sopivuutta perhekoiraksi.
Rodun terveystilanne on vaikuttanut kehittyvän viime vuosina huolestuttavaan suuntaan. Osin kyse on ilmapiirin muuttumisesta avoimemmaksi rodun piirissä ja parantuneesta sairaustietojen keruusta ja raportoimisesta rotujärjestölle. Kuitenkin muutamat perinnölliset sairaudet, erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, SA-sairaus ja maksan verenkierron ohitus ovat maailmanlaajuisestikin rodussa yleistyneet.
Ulkomuodollisesti rodun kokonaistaso on Suomessa keskimääräisesti selvästi parempi kuin useimmissa muissa maissa. Kanta on ulkomuodoltaan suhteellisen tasalaatuista ja omaleimaista. Hovawartille eivät ole tyypillisiä liioitellut ominaisuudet. Suomessa kasvattajien ja koiranomistajien tietotaidon taso on korkea.
Rodun tulevaisuus on kasvattajien ja koiranomistajien/-harrastajien käsissä. Rotujärjestön keskeisin tehtävä on seurata hovawartkannan tilannetta Suomessa ja myös maailmanlaajuisesti, ja jakaa tietoa rodun harrastajille. Rotujärjestö pyrkii kaikin keinoin edistämään rotutyypillisen hovawartin mahdollisimman hyvää tulevaisuutta Suomessa terveenä ja monipuolisena koti- ja harrastuskoirana.