Hovawart

Hovawart on alun perin saksalainen omistajansa alueen; pihan ja kodin vahtikoirarotu, jonka monipuolisuus on tehnyt siitä myös erinomaisen seura ja palveluskoiran. Rodun juuret ovat keskiajalla asti, mutta rotu on nuori, varsinainen jalostustyö alkoi Saksassa 1920-luvulla. Suomeen tulivat ensimmäiset hovawartit 1960-luvulla, jolloin alkoi myös kasvatus täällä. 

Viimeisten 20 vuoden aikana rodun suosio Suomessa on vakiintunut, joka vuosi rekisteröidään 200-300 pentua. Rotu on yleistynyt Keski-Euroopassa, Saksan ja Suomen ohella merkittävimpiä harrastus- ja kasvatusmaita ovat Tshekki, Puola, Ranska, Ruotsi ja Sveitsi.

Steinroller Molla-Majja | Kuva: K. Helander

Ulkomuoto

Yleisvaikutelmaltaan hovawart on voimakas, keskikokoinen, hieman pitkänomainen, pitkäkarvainen käyttökoira. Hovawart ei koostaan huolimatta ole raskas ja se on varsin ketterä liikkeissään. Karvapeite on pitkä, hieman laineikas, rungonmyötäinen ja tiheä. Se on rinnassa, vatsassa, eturaajojen ja reisien takaosassa sekä hännässä pitempää kuin muualla, myös pitkät reunojen yli ulottuvat korvakarvat ovat tyypilliset. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä. Tuuheakarvainen häntä ulottuu kinnernivelen alapuolelle mutta ei maahan asti. Sen asento on koiran mielialasta riippuen joko selän ylle kaartunut tai alhaalla riippuva. Korvat ovat kolmion muotoiset, pyöreäkärkiset ja riippuvat. Silmät ovat ruskeat. Sukupuolileima on selvä etenkin päänmuodossa ja ruumiinrakenteessa. Hovawartin turkkia ei trimmata eikä leikata, tosin polkuantutoiden välisiä karvoja voidaan lyhentää.

Väritys

Hovawartin rotumääritelmä sallii kolme värimuunnosta: merkkivärisen, mustan ja vaalean. Silmäluomien, huulten ja päkiöiden pigmentti on musta kaikilla värimuunnoksilla. Kaikissa väreissä on sallittu pieni valkoinen rintamerkki sekä yksittäiset valkoiset karvat käpälissä ja hännänkärjessä. Värivirheitä ei rodussa esiinny usein, mutta yleisin niistä on harmaa.

Hovawartin värijakauma Suomessa on suurin piirtein 55% merkkivärisiä, 30% vaaleita ja 15% mustia. Tähän vaikuttaa paitsi merkkivärin suosio harrastajien keskuudessa, myös värien satunnaiselta vaikuttava periytyminen, johon kuitenkin pätevät tietyt geneettiset säännöt. Kaksi vaaleaa hovawartia voi saada vain vaaleita jälkeläisiä, kaksi merkkiväristä ei voi saada mustia jälkeläisiä. Kaikista muista yhdistelmistä voi syntyä kaikkia värejä samaan pentueeseen.

Ulkomuodollisesti rodun kokonaistaso on Suomessa keskimääräisesti selvästi parempi kuin useimmissa muissa maissa. Kanta on ulkomuodoltaan suhteellisen tasalaatuista ja omaleimaista. Suomessa kasvattajien ja koiranomistajien tietotaidon taso on korkea.

Luonne

Hovawartin rotutyypillinen luonne täyttää nykyajan asettamat vaatimukset vahti-, koti- ja palveluskoiralle. Suurin osa koiranomistajista on tyytyväisiä koiriensa luonteisiin. Rotujärjestö pitää erityisen tärkeänä vahti- ja palveluskoiraominaisuuksien säilyttämistä ja kehittämistä kuitenkaan vaarantamatta rodun sopivuutta perhekoiraksi.

Terveys

Rodun terveystilanne on vaikuttanut kehittyvän viime vuosina huolestuttavaan suuntaan. Osin kyse on ilmapiirin muuttumisesta avoimemmaksi rodun piirissä ja parantuneesta sairaustietojen keruusta ja raportoimisesta rotujärjestölle. Kuitenkin muutamat perinnölliset sairaudet, erityisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, SA-sairaus ja maksan verenkierron ohitus ovat maailmanlaajuisestikin rodussa yleistyneet. 

Rotujärjestö

Rodun virallisena rotujärjestönä Kennelliiton alaisuudessa toimii vuonna 1980 perustettu Suomen Hovawart ry, joka sai rotujärjestöoikeudet 1.1.1995. Monipuolisesti toimivan yhdistyksen jäsenmäärä on noin 700. Rotujärjestö mm. julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Hovawartti-lehteä, jokavuotista vuosikirjaa ja määrävuosin kantakirjaa. Rotujärjestöllä on aluetoimintaa eri puolilla maata. Suomen Hovawart ry:n Päänäyttely on joka vuosi yksi Suomen suurimmista erikoisnäyttelyistä sekä maailman suurin hovawartnäyttely.

Rotujärjestöllä on jalostustoimikunta sekä pentuvälitys, joka välittää pentuja jalostustoimikunnan suosittamista yhdistelmistä. Vuosittain pentueista yli 90 prosenttia kulkee rotujärjestön jalostustoimikunnan ja pentuvälityksen kautta. Rodun piirissä tehdään tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, Suomen edustajat ovat aktiivisia vuosittain järjestettävässä Kansainvälisen hovawartliiton IHF:n kokouksessa. Terveys- ja sairaustietojen vaihto eri maiden jalostusvastaavien kesken on tiivistä ja reaaliaikaista.

Rotujärjestön keräämien tietojen mukaan populaation kokonaistilanne on kohtalainen, ja kehittymässä parempaan suuntaan. Suomessa käytetään esimerkillisen tasaisesti eri jalostusuroksia, jalostukseen käytettävien urosten määrä on jokseenkin sama kuin narttujen, mihin tuskin mikään muu yhtä yleinen rotu yltää.

Rotujärjestön keskeisin tehtävä on seurata hovawartkannan tilannetta Suomessa ja myös maailmanlaajuisesti, ja jakaa tietoa rodun harrastajille. Rotujärjestö pyrkii kaikin keinoin edistämään rotutyypillisen hovawartin mahdollisimman hyvää tulevaisuutta Suomessa terveenä ja monipuolisena koti-ja harrastuskoirana.

(Lähteet: Jalostuksen tavoiteohjelma, Rotumääritelmä)

Toimintaamme tukee: